Hei!
Itse olen tätä aihetta miettinyt usein viime vuosina. Tosin viime aikoina vähemmän. Flunssaan liittyvän blogitekstini kommenteissa tätä aihetta jo vähän sivuttiinkin. Sirpalle lupasin viimeksi kirjoittaa toisen tekstin hänen toivomiinsa aiheisiin liittyen. Tämä aihe sivuaa hänen toivomiaan aiheita monelta osin.
Kerron taas ensin omia näkemyksiäni ja vasta sitten ryhdyn puhumaan asiaa (huumoria). Itse näen ruokatarvikkeet enemmän ”polttoaineina” kuin sen enempää minään periaatteellisena kysymyksenä. Elimistö tarvitsee tietyt ravintoaineet toimiakseen kunnolla. Aikanaan ravintoasioihin ja ruokatarvikkeiden tuotesisältöihin enemmän paneuduin, muun muassa 40 kilon laihdutukseni, omien maratonieni ja ruoka-aineallergioideni taustatutkimusten yhteydessä. Nykyisin niistä en paljon jaksa enää stressata. Katson kuitenkin edelleen kaikkien ruokatarvikkeideni tuoteselosteista kalorit, proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit. Sen verran nykyisin niitä vain vilkaisen, että jokin käsitys minulla aina on siitä, kuinka paljon mitäkin edellisistä suuhuni päivän aikana pistän. Se näkemys, että suhtaudun ravintoaineisiin ”polttoaineina” tulee pitkälle urheilusta. Kone ei jaksa pidemmän päälle toimia kunnolla, jos sen tankkaus on jäänyt vajaaksi. Jokaisella ravintoaineella on kropassa oma tehtävänsä. Eli jokaisella ravintoaineella on tavallaan oma tankkinsa. Jos joku näistä tankeista on tyhjä, niin silloin kroppa alkaa yskiä. Näitä tankkeja ei voi täyttää sen enempää kuin, mitä kroppa pystyy kunkin ravintoaineen osalta varastoimaan.
Itse uskon terveen järjen käyttöön kaikessa. Uskon myös pitkälle Arvo Ylpön elämänohjeeseen kohtuullisuudesta kaikessa. Eli, että kaikkea saa tehdä, kunhan kohtuus pysyy aina kaikessa. Terveysbisneksen osalta en ole yhtä naiivi kuin jotkut muut. Näen tämän huijauksen selvästi kaikilta osin. Moni ihminen hurahtaa helposti näihin terveysasioihin, eikä tajua sen takia tulleensa terveysbisneksen taholta huijatuksi. Liian fanaattiseksi ei omissa terveysasioissaan kannata koskaan mennä muutenkaan, koska silloin niistä tulee koko ajan vain lisää stressiä. Liika tieto lisää siis tuskaa tässäkin asiassa. Ja erityisesti juuri tässä asiassa. Yhden totuuden kertojat ovat yleensä täydellisyyttä tavoittelevia mahahaavaihmisiä muutenkin. Tai ainakin potentiaalisia sellaisia.
Kaikki ruokatuotanto on suurta bisnestä. Niin on tietysti myös sekä ravintolisien että lääkkeiden valmistuskin ihan yhtä lailla. Palaan niihin tässä tekstissä tarkemmin vielä myöhemmin.
Ruokatuotannon osalta tehotuotanto on välttämätön riittävän suuren ruokamäärän tuottamiseksi sellaiseen hintaan, että se on yleisten elinkustannusten kannalta kohtuullinen. On tietenkin aina selvää se, että määrä ei korvaa koskaan laatua.
Yksi huomioitava asia ruokatuotannossamme on meidän yliampuvat terveysmääräyksemme. Viimeinen käyttöpäivä ei meillä koskaan ole käytännössä viimeinen käyttöpäivä. Itse asiassa meillä lihatkin myydään aina ”raakoina”. Jos punaiset lihat olisivat meillä pari viikkoa nykyistä pidempään tiskissä, niin silloin ne vasta pikku hiljaa alkaisivat kypsymään. Eli ne tulisivat silloin entistä mureammiksi. Olen itse käynyt erään kauppaketjun kaksipäiväisen ”lihamestarin” koulutuksen muistaakseni vuonna 1989. Eli ”vankka” kokemus löytyy minulla tästäkin asiasta. Muistetaan vaan millaisia vanhoja kissanlihoja lojui silloin lihatiskissä ja mistä materiaalista jauheliha silloin valmistettiin. No, taitavat nämä synnit olla jo aika lailla oikeudellisessakin mielessä vanhentuneita. Aika oli silloin toinen. Lihatiskit hävisivät sittemmin tavallisista kaupoista lähes kokonaan valmiiksi pakattujen tuotteiden tieltä. Yleisesti ottaen harmaa ympyrä pitäisi olla punaisen lihapalan ulkoreunojen ympärillä, jotta liha on mureaa. Niin muistaakseni meitä nuoria silloin koulutuksessa neuvottiin. Eipä taida näitä harmaita ympyröitä enää pakettitiskeistä paljon löytyä. Toinen oppi, minkä kyseisestä koulutuksesta muistan oli se, että likaisia sormenjälkiä ei saa juustoon pistää. Siihen aikaan ei paljon kumihanskoja vielä liha- ja juustopuolella käytetty.
No, nyt taisi mennä juttu jo vähän muistelman puolelle. Yleisesti ottaen säilöntäaineita ja muita myrkkyjä on lähes kaikissa ruokatarvikkeissa muutenkin jo niin paljon, että ne voisi avaamattomassa paketissa monesti jättää vaikka 10 vuodeksi kaappiin ja syödä vasta sitten. Tämä 10 vuoden esimerkki ei kylläkään lihaan sovellu, mutta lihasäilykkeiseen ehkä kylläkin. Ei taida nötkötti paljon muuttua 10 vuodessa miksikään. Suolaakin on siinä sen verran reippaasti, tosin on kyllä toisaalta myös rasvaakin.
”Terveysintoilijoiden” tarpeisiin tuotetaan nykyisin pieniä määriä monenlaista luomua, puhdasta ravintoa ja orgaanista ravintoa tai mitä lie. Hintakin on aina sitten sen mukainen. Eli tämäkin elintarviketuotannon muoto täytyy olla aina tuottajille myös taloudellisesti kannattavaa. Kun pienissä erissä tuotetta tuotetaan, niin laatu on siis parempi, mutta hinta-laatusuhde ei. Ehkä lainsäädännöllä, veroilla ja kohdennetuilla tuotantotuilla pystyttäisiin enemmän vaikuttamaan ihmisten ravintotottumuksiin. Tehotuotannon ja kauppaketjujen yhtälöiden takia se on kuitenkin aina käytännössä hankalaa valtiovallan taholta toteuttaa. Yleisistä elinkustannuksista ja hintatasosta puhumattakaan.
Toisaalta liian fanaattiset ihmiset eivät ole muutenkaan koskaan tyytyväisiä mihinkään. Luomuruokaa voikin helposti pitää rahan tuhlaamisena monelta osin. Tosin, jos saman ruuan söisi aina ravintolassa, niin sittenhän se vasta kalliiksi tulisi. Jokaisella meillä on täysi oikeus pistää omat rahamme, mihin itse vain haluamme. Toisaalta on kansantaloudellisesti tietenkin hyvä asia se, että luomutuotantoa ja ravintolatoimintaa on mahdollisimman paljon. Työpaikkoja ja bisnestä eli verotuloja. Hyvähän se kansantaloudelle myös on, että raha pistetään yhteiskunnassa kiertämään, eikä laiteta sitä liikaa aina sukan varteen.
Otan tähän kohtaan esille pari käytännön esimerkkiä.
Ensin lenkkimakkaraesimerkki. Tai uunimakkaraesimerkki. Millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaankaan. Halvassa lenkkimakkarassa ei ole mitään hyvää sisällä. Jos sen sisältöä ryhtyisi sen tarkemmin analysoimaan, niin moni jättäisi sen varmasti ostamatta. Sellaiset ihmiset, jotka ovat olleet töissä makkaratehtaassa, eivät sitä varmasti koskaan söisi mistään hinnasta. Kyseinen makkara sisältää pelkkää mössöä, mihin on pistetty kaikki sellainen teurasjäte, mikä ei muuhun tuotantoon kelpaa. Siihen sitten vain vähän perunajauhoa, suolaa ja lisäaineita sekaan, niin makkara on valmis kaupan hyllylle vietäväksi. Halpakin lenkkimakkara maistuu ketsupin kanssa kuitenkin hemmetin hyvältä. Ainakin minun suussani. Katson vain kaupassa, että se ei sisällä liikaa rasvaa ja että siinä on edes kohtuullinen määrä proteiineja. Moni vannoutunut kasvissyöjä näkisi painajaisia lopun ikänsä, jos hän olisi joskus edes maistanut tällaista makkaraa. Niistä orgaanisen puhtaan ruuan syöjistä puhumattakaan. Vai millä nimellä heitä nyt sitten kutsutaankaan. Eli, pointti oli tässä se, että tarvitseeko sitä murehtia kaikkea aina tappiin asti muutenkaan.
Toinen esimerkkini liittyy puhtaaseen ruokaan. Ruuan puhtauden osalta moni asiasta innostunut ihminen voi helposti mennä omassa fanaattisuudessaan aina äärimmäisyyksiin asti. Aikanaan kuulin jostain, että kaikissa jauhoissa on pieni määrä jauhettuja hyönteisten osia aina mukana. Eli viljapellon ”örkit” ovat ruumiinosillaan päässeet aina jauhoihinkin mukaan osallistumaan. Joku niistä puhtaan ruuan ihmisistä voisi keksiä, että hän ei syö mitään jauhoja, missä voi olla hyönteisten osia mausteena. Toivottavasti tämä puhtaan ruuan ystävä ei itse ole ainakaan taloudellisesti köyhä ihminen. Jos mikroskoopilla aletaan jauhoja tarkistamaan ja lajittelemaan, niin aika kalliiksi niiden kilohinta silloin tulee varmasti nousemaan.
Eli, yhteenvetona kahdesta edellisestä esimerkistä sanoisin, että joku järki ja kohtuus pitää kaikissa asioissa aina säilyttää. Jotta kohtuuhintaista ruokaa riittää meille kaikille, niin tehotuotanto on pakko meidän kaikkien hyväksyä. Muutenkin aina silloin, kun ei enää itse näe niin sanotusti metsää puilta, niin sitten oman fanaattisuutensa osalta kannattaa aina välillä pikkaisen höllätä. Ainoa vaan, että silloin fanaattiset aatteet helposti aikaa myöden pikku hiljaa aina laimenevat. Näinhän on meillä Suomessa käynyt myös vihreän puolueenkin osalta. Aikanaanhan vihreät kulkivat villapaidassa ja pistivät itsensä puskutraktoreihin käsiraudoilla kiinni. Nykyisin he ovat lähes täysin pelkkä yleispuolue ja heidän ministereilleen kelpaa kyyti mustalla autolla, siinä missä kaikille muillekin ministereille. Lentomatkoista puhumattakaan. Enää ei siis aatteen voimalla marssita villapaita päällä. Tosin tämä sama ilmiö on tosiasia myös kaikkien muidenkin puolueiden kohdalla. Itsekin kannatan kestävää kehitystä, mutta en silti halua palata 1800-luvulle.
Nyt palaan terveysbisnekseen sitten niiden lisäravinteiden ja lääketuotannon osalta.
Kuten oli flunssatekstini kommenteissa jo puhe, niin lisäravinteet ovat ehkä suurin humpuukibisnes maailmassa. Koko ajan keksitään ravintolisille hienoja uusia terveysvaikutuksia ja sitten ihmiset menevät aina samaan retkuun. Terveys on markkinoinnin kannalta aina paras mahdollinen aihe, mihin vedota. Ihmiset luulevat ostavansa rahalla terveyttä, mutta todellisuudessa nämä rahat menevät vessan pöntöstä suurimmaksi osaksi alas. Siis kirjaimellisestikin. Ravintolisiä tarvitaan täydentämään yksipuolista ravintoa, mutta niitä ei tarvita mihinkään tarkoitukseen yhtään sen enempää. Monesti ravintolisien markkinointi on saanut jo naurettaviakin piirteitä. Kaikki ravintolisiin liittyvät mainostarinat menevät meillä näköjään hyvin läpi ja vieläpä lähes kritiikittä. Yksi tarkoitushakuinen tutkimus riittää helposti kääntämään päämme asiassa kuin asiassa ravintolisien suhteen. Sama juttu on myös monelta osin kaikkien dieettien osalta. Humpuukitarinaa riittää ja uusia laihdutusmenetelmiä tulee koko ajan lisää. Tutkimukset ovat puutteellisia ja niiden tuloksia vääristellään bisneksen takia jatkuvasti.
Tämä edellä kuvattu ilmiö on se täysin sama kaupallinen ilmiö, kuin mikä on aina hallitseva myös kaikessa lääketeollisuudessakin. Siellähän keksitään monesti ensin uusi lääke itsessään ja sen jälkeen sille hankitaan aina määräaikainen patenttisuoja. Ja vasta sitten sen jälkeen aletaan pikku hiljaa miettimään sitä, mihin sairauteen tämä uusi lääke voisi tehota. Jos sopivaa sairautta ei ole valmiiksi tarjolla, niin sitten keinotekoisesti keksitään uusi sairaus ja diagnoosi tätä lääkettä varten. Jokin hieno diagnoosihan aina tarvitaan lääkäreiden toimintaa varten. Oli siinä mitään järkeä tai ei. Sitten julkaistaan itse tehdyt tai itse tilatut tutkimustulokset uuden lääkkeen terveysvaikutusten tueksi. Aina on tutkimustulosten mukaan taas uusi ihmelääke keksitty. Tutkimustulokset eivät yleensä ole julkisia muuten kuin loppupäätelmien ja tulosten osalta. Jos jonkin lääkkeen hyödyt ovat tutkimuksen mukaan vaikka vain 2 prosentin luokkaa, niin siiloinhan kyse on kiistatta merkittävästä hyödystä. Sana merkittävä on tietysti aina hyvin suhteellinen käsite. Ainoa vaan, että voi tosiasiassa hyvinkin olla asia niin, että tuo 2 prosentin hyöty mahtuukin usein helposti jo puutteellisen otannan virhemarginaalin sisään. Aina kaikkien lääkkeiden osalta tutkimukset ovat suurimmaksi osaksi tarkoitushakuisia. Marginaaliset hyödyt on aina sanallisesti helppo muuntaa ihmelääkkeeksi. Tämä sama tilanne on myös ravintolisien osalta jokapäiväistä todellisuutta. Ikävä kyllä.
Dieettien osalta bisnes on ehkä kaikkein hullunkurisinta. Heti tulee mieleen nämä karppausvillityksen seurauksena syntyneet proteiinipatukat ja proteiinileivät. Dieettien osalta bisnes tulee yleensä kuvioon enemmän jälkikäteen ja epäsuoremmin mukaan. Kun uusi dieettivillitys tulee julkisuuteen, niin sitten vasta sen jälkeen aletaan ruoka- ja muussa teollisuudessa keksimään keinoja sen hyödyntämiseen. Proteiinileipä on minusta täysin älyvapaa idea, joten jätän sen omaan arvoonsa. Nuo proteiinipatukathan ovat perinteisesti olleet jo osa kuntosalibisnestä. Nekin ovat täysin turhia tuotteita kaikin puolin. Kuten ovat kaikki palautusjuomat, energiajuomat ja proteiinijauheetkin. Joskus ihmettelen sitä, että miten aikuiset ihmiset voivat olla niin naiiveja, että uskovat tosissaan tällaiseen huijaukseen. Litra maitoa treenin jälkeen toimii ”puolueettomien” tutkimustenkin mukaan parhaiten palautusjuomana. Maitoa saa nykyisin hyvin myös täysin laktoosittomana. Jos hakee kuntoa, niin silloin syö enemmän hiilihydraatteja ja jos hakee lihasta, niin silloin syö proteiinipitoisempaa ruokaa. Mitään kuntosalihumpuukia ei tarvitse koskaan ostaa omaa treeniään täydentämään millään tavalla.
Keinotekoisten terveyteemme liittyvien tarpeiden kohdalla on meillä aina tämä täysin sama ongelma erityisesti juuri yksityisen sektorin terveyspalveluiden kanssa. Yksityisen sektorin lääkärithän tuputtavat meille koko ajan mitä tahansa kalliita hoitoja ja tutkimuksia mihin tahansa mitättömään vaivaan. Varmuuden varalta tehdyt tutkimukset eivät yleensä ole terveydellemme vahingoksi, mutta kukkarollemme aina kyllä sitäkin enemmän.
Eli, nyt on tullut tämä bisnespuoli analysoitua. Eli olkaa kriittisiä ja muistakaa, että kun raha on mukana kuvioissa, niin huijareita aina riittää. Eli siellä missä terveys, niin siellä aina myös bisnes. Vähän samaan tapaan sanottuna kuin, miten Timo Soini aina sanoo, että siellä missä EU, niin siellä aina myös ongelma.
Tämän tekstin loppuosassa puhun vielä vähän terveellisestä elämästä yleensä ja ihmisten tekemistä valinnoista sen suhteen. Liikunnan kokonaisvaltaisesta positiivisesta merkityksestä en tälläkään kertaa ala puhumaan, koska pidän siitä edelleen taukoa.
Tosiasia on se, että sekä ruoka-aineiden että ravintolisien syömisen osalta sekä terveyshaitat että - hyödyt ovat monesti aika marginaalisia tai epäselviä. Ehdotonta totuutta ei ole näihin asioihin liittyen kenelläkään tiedossaan. Varmaa on ainoastaan se, että yhtä monta versiota oikeasta ruokavaliosta ja terveellisestä elämästä löytyy, kuin on maailmassa ihmisiäkin. On kuitenkin tärkeää käydä näistä aiheista keskustelua ja esittää erilaisia näkemyksiä. Ilman erilaisia näkemyksiä asiat eivät mene koskaan eteenpäin. Muutenkin me saamme uutta tietoa toinen toisiltamme koko ajan. Virallisetkin terveysnäkemykset muuttuvat ruoka-aineiden osalta vähän väliä. Kuka sitä varmuudella tietää, mikä makealta maistuva aine on hyvä ja mikä huono tai mikä rasva on hyvää ja mikä huonoa. Tai kuka osaa varmuudella sanoa sen, onko karppaus terveyden kannalta hyväksi vai onko se pitkällä aikavälillä tehtynä jopa hengenvaarallista. Kuka sitä tietää, vaikka karppaajia alkaisi muutaman vuoden päästä pikku hiljaa enenevässä määrin tipahtelemaan omilta jaloiltaan. Terveysvaikutukset tulevat monesti esille vasta pitkän ajan jälkeen. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Ruokavalion terveysvaikutuksista on muutenkin vaikea sanoa mitään varmaa miltään muilta osin kuin ylipainon osalta. Ylipaino näkyy niin selkeästi päälle päin. Kun toinen ihminen vähitellen alkaa niin sanotusti turpoamaan, niin silloin ainoa selitys sille tosiasialle on se, että hän on syönyt epäterveellisesti ja enemmän, kuin mitä on kuluttanut. Tämä on täysin kiistaton tosiasia aina. Eli selittelyt sikseen.
Terveellisen elämän ja terveyden osalta kaikki asiat ovat muutenkin aika suhteellisia. Terveyteen ja pitkään ikään vaikuttavat geenit, ympäristötekijät, sattuma, liikunta, omat elämäntapavalinnat, stressi ja monet muut asiat. Yleisesti ottaen pitkän iän taustalla ovat muun muassa pieni koko, laiha kroppa, terveellinen ruokavalio, terveelliset ja säännölliset elämäntavat, mahdollisimman stressitön, mutta aktiivinen elämä sekä positiivinen elämänasenne. Ehkä ilmastolla ja muilla ympäristötekijöillä on myös jotain vaikutusta pitkään ikään. Myös sosiaalinen ympäristö vaikuttaa monesti paljon.
Monesti ihmiset eivät ole itselleen kovinkaan rehellisiä omien elämäntapavalintojensa ja tottumustensa osalta. Joku ihminen voi olla todella fanaattinen sen suhteen, mitä pistää suuhunsa, mutta silti hän kuitenkin polttaa askin verran tupakkaa joka päivä. Tupakointi on terveyden kannalta ehkä stressin liikakuormituksen ohella kaikkein huonoin mahdollinen asia. Itse pidän stressiä ihmisen pahimpana terveysriskinä, mutta se johtuu osittain siitä, että olen itse päässyt nikotiinista aikanaan eroon. Tupakointi on täysin järjetön riippuvuus ja se tuhoaa ihmisen kunnon totaalisesti. Tupakointi lyhentää ihmisen elinikää muistaakseni keskimäärin 8 vuodella. Elämänlaatua se laskee heti aloittamisesta alkaen todella rajusti. Ei paljon tupakoitsijoita näy lenkkipolulla, tosin ehkä heille parempi niin, jotta eivät tukehtuisi omiin tervakeuhkoihinsa matkalla. Miettikää vaan millainen bisnes myös tupakkateollisuus on. Tupakkateollisuushan laittaa tuotteisiinsa vielä tarkoituksellakin lisää riippuvuutta aiheuttavia myrkkyjä.
Yhteenvetona kaikesta tähän asti sanotusta sanoisin sen, että rahalla ei koskaan saa ostettua terveyttä, vaan terveys ja terveellinen elämä tulevat aina omien elämäntapavalintojen kautta. Jos ovat tullakseen.
T: Sami Korpiola
