Kuva on otettu 183. Paloheinämaratonin yhteydessä 21.7.2013. Puolimaraton kulki tällä kertaa aikaan 2.13.41.
|
30.6.2013
Hei!
Juoksu on nyt sitten juostu ja maaliin on kunnialla taas saavuttu. Pistin etukäteen itselleni kovan tavoitteen eli uuden oman puolimaratonennätyksen. Olin etukäteen suunnitellut juoksun aikataulun niin, että loppuaika olisi ollut noin 2.06. Jäin kuitenkin tänään tavoiteajastani noin 4 minuuttia ja entisestä ennätyksestänikin noin kolme minuuttia. Aikani oli tänään 2.10.04. 8 kilometrin jälkeen olin vielä tavoiteajassani. Sen jälkeen juoksuni hidastui ja jouduin tasaisesti antamaan periksi noin 20 sekuntia per kilometri. Rehellisesti kerrottuna teki aika pahaa loppumatkasta. Jalat tilttasivat aika lailla ja mahakin välillä kramppasi. Tämä kuuluu totta kai normaaliin kuvioon. Mies oli tänään liian pehmeä ja sillä siisti. Juoksutapahtuma oli hieno kaikin puolin ja aikaankin olen suhteellisen tyytyväinen. Eli hyvä kokemus kokonaisuutena ajatellen.
Juokseminen sinällään on minun mielestäni aika tylsää puuhaa, enkä ole siitä koskaan nauttinut. Kun kerran pitää kuntonsa takia käydä lenkillä, niin silloin tällainen tavoitteellinen välietappi antaa aina minulle tarvitsemani motivaation juosta. Kun juokseminen ei minulle ole koskaan helppoa, niin puolimaraton on aina hyvin sopiva haaste. Kun katselee toisten menevän heittämällä ohitse, niin silloin tajuaa aina myös hyvin oman heikkoutensa. Siitä on hyvä aina itseään silloin tällöin muistuttaa, jotta jalat pysyvät paremmin maan pinnalla. Suosittelen pitkän matkan juoksuja kaikille, mutta älkää kuitenkaan menkö niitä kokeilemaan ilman kunnollista valmistautumista. Ei ainakaan huonokuntoisena tai liikuntarajoitteisena.
Pari huomion arvoista asiaa tuli kotimatkalla vielä minulle mieleen.
Laihdutusprojektini ei ollut tämän päiväisen juoksun kannalta parhaiten ajoitettu, mutta haluan ehdottomasti saada itseltäni turhat kilot pois ennen heinäkuun loppupuolta. Kaikkeahan elämässä ei voi saada eli puolensa ja puolensa on aina kaikella. Virallisesti sanotaan, että laihdutusnopeudeksi suositellaan yleisesti 0,5 - 1kg viikoittaista painonpudotusta. Tämä tarkoittaa sitä, että syö viikon ajan 500-1000 kaloria vähemmän päivittäin, mitä kuluttaa. Suoraan sanottuna 1 kilo läskiä on siis 7000 kaloria kuluttamatonta energiaa. Itse olen nyt syönyt 10 päivän ajan 1500 kaloria vähemmän joka päivä, mitä olen kuluttanut. Alin turvallinen energiamäärä on miehille 1500 kaloria päivässä. Normaali kulutukseni ilman liikuntaa on 3000 kaloria päivässä. Ihmisten peruskulutus vaihtelee heidän kokonsa mukaan. Itse otan nyt muutaman kilon ylimääräistä painoa pois ja sitten jätän laihdutuksen siihen. Kun treenaan kovaa, niin tarvitsen juuri ne kalorit ja hiilihydraatit, mitä kulutankin. Muuten treenaamisestani ei tule yhtään mitään. Laihdutus on puhdasta matematiikkaa kalorimäärien suhteen, mutta terveen järjen käyttö on aina siinäkin sallittua. Omaa kroppaa pitää kuunnella koko ajan. Täytyy kyllä sanoa se, että laihdutuksen alkuvaiheessa ei paljon jaksa treenailla. Aluksi on monta päivää kova nälkä ja sitten on monta päivää tosi vetämätön olo. Kropalle pitää antaa aikaa tottua rauhassa muutoksiin.
Välillä jokainen meistä hölmöilee ja sitten täytyy vain yrittää ottaa omista virheistään opikseen. Itsekin olin toissavuonna eli vuonna 2011 kahteen otteeseen ylikunnossa. Toisella kertaa siitä toipuminen kesti peräti 4 kuukautta. Sen jälkeen on minunkin ollut pakko oppia kuuntelemaan omaa kroppaani. Jos saman virheen tekee kerran, niin on tietämätön. Jos sen tekee toisen kerran, niin on huonomuistinen. Mutta, jos saman virheen tekee vielä kolmannen kerran, niin silloin on tyhmä. Eikö niin? Ylikunto voi tulla kenelle vaan, silloin kun kroppa ei kestä liian kovaa treenaamista. Jos vammoista ja laskeneesta suorituskyvystä huolimatta itsensä rääkkääminen maistuu edelleen liian hyvältä, niin silloin kannattaa ylikunnon välttämiseksi ottaa aika iisisti vähän aikaa.
T: Sami Korpiola
26.6.2013
Eilen tiistaina 25.6 ilmoittauduin mukaan 30.6.2013 juostavaan Westend-maratoniin. Juoksen tapahtumassa puolimaratonin. Tarkoitus on ensi sunnuntaina tehdä uusi oma puolimaratonennätys. Juoksin edellisen ennätyksen 30.4.2012 Paloheinässä järjestetyllä Vappumaratonilla. Kello pysähtyi silloin aikaan 2.07.14. Nyt elopainoa on 5 kiloa enemmän ja harjoituskilometrejäkin on takana paljon vähemmän kuin reilut vuosi sitten. Tänä vuonna harjoituskilometrejä on kertynyt vasta reilut sata. Alkuvuonna pohkeeni repesi potkimisen yhteydessä, joten kyseisen vamman takia olen joutunut korvaamaan juoksemisen tämän kevään aikana osittain uinnilla. Kunto muuten tuntuu hyvältä, joten lähdetään Westendiin taistelemaan ja pistetään kaikki peliin. Näinhän elämässä pitää tehdä kaikessa aina muutenkin, jos haluaa saavuttaa jotain.
Viikko sitten aloitin tiukan laihdutuskuurin. Olen 186 cm pitkä, joten 104 kiloa ei ole enää minulle hyvä paino. Liikkuvuus omassa lajissanikin eli potkunyrkkeilyssä jo siitä kärsii. Liikkuvuuteen olen panostanut lajissani muutenkin todella paljon tämän kevään aikana. En halua, että tämä tehty työ menee hukkaan. Onneksi oli viime viikolla paljon tekemistä ensimmäisten laihdutuspäivien aikana, koska nälkä oli aivan hillitön. Nälkä hellitti kolmen päivän jälkeen, mutta sen jälkeen minulla on ollut todella vetämätön olo. Välillä on ollut epämukavakin olo. Hiilihydraateista on kropassani nyt kova pula, koska niitä olen syönyt paljon tarvettani vähemmän. Normaali painoni mukainen energiankulutus ilman mitään kuntoliikuntaa on noin 3000 kaloria päivässä. Peruskulutukseni energiantarpeesta olen jättänyt syömättä puolet päivittäisistä kaloreista. Eli energiavajeeni on ollut 1500 kaloria päivässä. Alle 1500 syötyä kaloria päivässä olisi jo terveydelle vaarallista muutenkin. Urheilun aiheuttaman lisäkulutuksen verran olen syönyt aina ekstraa, jotta laihdutuskuurini ei menisi liian rankaksi. Kovin innokkaasti en ole viime päivinä treenannut muutenkaan helteestä ja energiavajeestani johtuen.
Tänään treenasin jo kovemmin ja kävin sen lisäksi vielä juoksemassakin. Juostessani tätä laihdutusasiaa mietin. Juostessa järki kulkee aina hyvin. Tosin tylsäähän juokseminen monesti on muutenkin ja siksi silloin on aina hyvä hetki viihdyttää itseään ajattelemalla jotain hyödyllistä. Aika loogiselta tuntuu se, että ensin kroppa protestoi nälällä ja sen jälkeen pahalla ololla. Kestää aikansa, että kroppa tottuu uuteen kalorimäärään. Sen jälkeen laihtuminen onkin sitten helppoa. Tulokset tulevat ajan kanssa. Turha luulla, että paino laskee nopeasti. Eihän se ole tullutkaan yhdessä yössä. Nyt siis tavallaan aletaan pikku hiljaa kuluttamaan niitä kaloreita, jotka olisi jo keväällä pitänyt kuluttaa. Olen rakentanut kuntoani uudelleen vuodenvaihteesta alkaen. Ilmeisesti kävi keväällä niin, että treenatessa ruokahaluni kasvoi rajusti ja nälkähän kasvaa juuri nimenomaan syödessä. Nyt täytyy sitten tehdä samoin kuin bodarit tekevät eli treenikaudella hankitut lihakset pitää saada esiin läskien alta. Bodarithan ovat aika pulleassa kunnossa treenikaudella, mutta sitten ennen kilpailua he aina ottavat lihaksensa dieetin avulla esiin. Heidän dieettinsä ovat aivan älyttömiä, mutta ne kuuluvat olennaisena osana lajiin. Ajattelin kaloreiden suhteen olla tiukalla kuurilla lauantai-iltapäivään asti ja sitten pienissä erissä tankata kroppaan hiilihydraatteja sunnuntain koitosta varten. Uskon, että tällä tavalla tehden olo paranee paljon nykyisestä ja sitten energiaa on vaikka muille jakaa. Toivotaan, että näin käy.
Lopuksi haluan sanoa vielä muutaman rehellisen kommentin "kohtalontovereilleni" eli muille laihduttajille. Laihduttaminen onnistuu vain vahvan tahdon avulla. Palkinto tulee varmasti, mutta se vie aikaa. Nälän tunteet ja huonot olot vain pitää "miehekkäästi" kestää. Itse tein taas aika radikaaleja muutoksia heti alkuun, koska halusin tuloksia nopeasti. Olo ja fiilikset ovat tasaisempia, jos muutokset ruokavaliossa ovat maltillisempia. Laihduttamiset ovat aina pitkiä prosesseja, koska pudotettu paino tulee aina helposti takaisin laihtumista seuraavan vuoden aikana. Laihdutusprojektiaan ei koskaan kannata liikaa siirtää, vaan ajoissa kannattaa aina lisääntyneeseen painoonsa reagoida. 5 kilon laihduttaminen on vielä pikkujuttu, mutta 15 kiloa ei ole sitä enää.
Lomalla on kiva herkutella ja juopotella, mutta kiva on myös auringonpaisteessa ulkona juoksennella.
T: Sami Korpiola
Go Sami!!! Laihdutuksesta ja urheilemisesta kiinostavia kommentteja -jarki paassa .Ei kannasa huono kuntoisten alkaa hysteerisesti treemaanmaan vaan aloitetaan pikku hiljaa .Hyva kun bloggaat naista.Monet kammpailevat painon ja itse tunnon kanssa .Ruumiin hyvinvointi on ilo ja siihen kannattaa satsata.Kiitos Sami.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaKiitos hyvästä kommentistasi ja palautteestasi.
Tuntuu usein siltä, että mainitsemiasi asioita ei oikein "ammattilaisten" toimesta tajuta. Ei ainakaan meillä Suomessa.
Työelämässä on paljon ikäänsä nähden hyväkuntoisia ihmisiä, mutta paljon on myös huonokuntoisia. Ihmiset eivät useinkaan tajua sitä, kuinka paljon enemmän pitää kunnostaan huolehtia iän karttuessa. Myöskään sitä ei useinkaan tajuta, että urheilu auttaa myös paljon niin stressinhallinnassa kuin itsetunnonkin osalta. Monestihan "kiireiset" ihmiset selittelevät liikunnan puutettaan ajan puutteella. Sitten he luulevat, että tunti tai kaksi viikossa liikuntaa riittää pitämään heidät kunnossa. Itse olen sitä mieltä, että 4-6 tuntia kunnollista liikuntaa viikossa on minimi kaikkien ihmisten osalta. Tosin onhan se tuntikin viikossa aina parempi kuin ei mitään, eikö niin?
T: Sami Korpiola