Karppaus, täysin älyvapaa idea.

Hei!

 

Ajattelin pistää tämän asian nyt heti tuoreeltaan ylös, koska se on mielestäni erittäin tärkeä. En halua, että kukaan ryhtyy enää koskaan karppailemaan. Se on täysin typerä villitys. Etsitään helppoa tietä laihtumiseen ja sitten ryhdytään joukoittain nykymuodin mukaisiksi karppaajiksi. Sanon itse aina muille ihmisille, että oleellista ei ole se, että on laiha, vaan se, että on hyvässä kunnossa. Kun ihmiset eivät viitsi itse juurikaan hikoilla, niin sitten he valitsevat karppauksen. Ja lihaa ja eläinrasvaa kannattaa sitten muka syödä kilotolkulla. Höpö höpö.

Se, miksi tämä tekstini vaikuttaa nyt ”hieman” piikikkäältä johtuu siitä, mitä minulle itselleni on tämän viikon keskiviikon jälkeen tapahtunut. Treenasin todella kovaa vielä keskiviikkona. Kun oli minulla muutenkin se ”pakollisen” lepopäivän aika torstaina, niin maltoin sen sitten myös kiltisti toteuttaa. Torstaina palautuminen oli minulla selkeästi normaalia hitaampaa. Takkini oli täysin tyhjä vielä eilenkin eikä treeni-intonikaan ollut minulla läheskään normaalilla tasolla. Sama juttu vielä tänäänkin osan päivästä. Jätin treenit väliin ja menin vain kevyelle lenkille. Juoksemisestani ei kuitenkaan tullut yhtään mitään, koska kroppani oli todella väsynyt eikä henkikään kulkenut normaalisti. Jos hengästyy liian helposti, niin silloin ei ole yleensä toipunut vielä edellisten päivien treeneistä. Näin ainakin sanotaan. Nyt influenssakautena voi tietysti olla muitakin selityksiä hengästymiselle. Itselläni ei ole kuitenkaan ollut mitään flunssan oireita tammikuun puolivälin jälkeen. Ihmettelin tänään kovasti vielä päivälläkin sitä, että mistä ihmeestä se johtuu, että takkini ei ollenkaan täyty. 

Tajusin sitten, että mahdollisesti en ollut viime päivinä syönyt riittävästi hiilihydraatteja. Mietin sitten vielä tarkemmin sitä, mitä olin ke ilta – la päivä aikana syönyt. Kiistaton tosiasia oli se, että olin syönyt tuona aikana tarpeeseeni nähden reilusti liian vähän hiilihydraatteja. Tankit olivat siis minulla aivan liian tyhjät sekä maksassani ja lihaksissani. Voi hemmetin hemmetti. Ei ole ihme, miksi kroppa ei palaudu eikä energiaa riitä mihinkään. Ei edes kunnolliseen hengittämiseen. Kun sitten sen jälkeen söin paljon hiilihydraattipitoista ruokaa, niin kaikki voimat tulivat minulle nopeasti takaisin. Insuliinini varmasti toimi silloin todella kovalla kiireellä lihaksiani täyttäessään. Tuskin verensokerinikaan nousi kunnolla mihinkään, vaikka riisi yleensä sen kaikkein korkeimmalle aina nostaakin.

Olin tässä tänään kyllä itsellenikin aika vihainen. Tyhmästä päästä kärsi taas koko kroppa. En tietenkään tehnyt tätä virhettä tietoisesti. Kyse oli täysin vahingosta. Olen itse aina pitänyt karppausta todella huonona laihdutuskeinona muutenkin. Olen aina sanonut saleilla nuorille urheilijoille, että älkää koskaan ryhtykö vähentämään liikaa hiilihydraateista. Ei edes painoluokkienkaan takia. Olen nähnyt lukemattoman monta kertaa sen, mitä tapahtuu, jos alempaa painoluokkaa ryhtyy karppaamisen keinoin tavoittelemaan. Ne nuoret kaverit ovat sitten niin flegmaattisia, että hyvä kun jaksavat kävellä saliovelta penkille asti istumaan. Tämä on ihan oikeasti vaarallistakin. No, ne laihdutusprojektit ovat urheilussa jo muutenkin täysin hullua hommaa. Ei niistä tässä nyt sen enempää. Esimerkkinä vaan tähän asian liittyen.
 

Jotta ei menisi pelkäksi Samin tarinaksi, niin pistetään nyt vähän faktaa peliin. Selitän sekä itselleni että teille muillekin nyt tämän karppausongelman vähän tarkemmin. Itselleni kertauksena, kun se näköjään on nyt minullekin taas tarpeen. En mene nyt ravintoasioissa sen pidemmälle yksityiskohtiin, koska muuten tämä teksti muuttuisi sitten helposti graduksi tai väitöskirjaksi. Pyrin kuitenkin nyt pääpiirteissään havainnollistamaan asian. Kopioin alla olevat hiilihydraatti - tiedot Valion tekemästä Liikuntaravitsemuksen perusteet julkaisusta. Kutakuinkin nämä samat tiedot löytyvät kyllä kaikkialta muualtakin. Eli, ne ovat yleisesti tunnettuja tosiasioita ravitsemukseen liittyen.

 

Hiilihydraatit

 

•Tärkein ja monipuolisin energianlähde liikunnassa.

–Polttoaine sekä aerobisessa että anaerobisessa energiantuotossa.

–Aivojen ja hermoston energianlähde.

–Lihasten glykogeenivarastot toimivat paikallisena energianlähteenä.

–Maksan varastot ylläpitävät verensokeria-> vireystila ja keskittyminen.

 

•Tarve kasvaa kun harjoittelun teho ja määrä lisääntyvät.

–Kovalla teholla hiilihydraattien kulutus jopa 100-200 g/tunti.

–Aktiiviliikkujan tarve 6-8 g/painokilo/päivä.

–Kovalla harjoituskaudella tai palautumisen aikana 8-10 g/kg/päivä.

 

•Niukka saanti hidastaa palautumista ja altistaa infektioille.

–Proteiineja hajotetaan energiaksi.

 

(Liikuntaravitsemuksen perusteet, Valio Oy 18.3.2011)

 

Otan oman ruhoni tässä kohdin havaintoesimerkiksi. Minulla itselläni on tietysti erityisen suuri hiilihydraattien tarve, koska painan yli 100 kiloa ja treenaan kroppani hiilihydraattivarastot jatkuvasti tyhjiksi. Minun hiilihydraattitarpeeni on yleensä noin 1000 grammaa puhdasta hiilihydraattia päivässä. Niinhän minä olen joskus leikilläni sanonutkin, että ruisleipääkin saisin syödä repullisen päivässä. Riisimäärässä se tekee pelkkää keitettyä riisiä popsien yli 3 kiloa päivässä. Ja keitettyjä perunoitakin pitäisi sitten popsia vajaat 6 kiloa päivässä. Eihän kukaan meistä tietenkään pelkästään popsi keitettyä riisiä tai keitettyjä perunoita. Hiilihydraatteja me saamme tietenkin paljon myös muistakin ruoka-aineista. Ainakin me ei-karppaajat. Osa-aikakarppaus tai välillä karppaa ja välillä herkuttelee - meininki on myös mitä on. Eli, ei kommentoimisen arvoinen juttu. Olen teille nyt havainnollistanut konkreettisesti sen, mihin hiilihydraatteja ihmisen kropassa tarvitaan ja kuinka paljon. Eli, yllättävänkin paljon. 

 

Kun itse laihdutan, niin lasken aina vain kalorit ja kulutuksen. Tietysti minun pitää silloin huolehtia myös siitä, että saan kaikkia ravintoaineita kutakuinkin tarpeeksi. No, puutostiloja ei Suomessa ravintoaineiden osalta enää 2000-luvulla paljon esiinny meillä muutenkaan. Kun laihduttaa, niin myös hiilihydraattejakin syödään tietysti kulutusta vähemmän. Laihdutukseen kuuluu oleellisesti aina myös liikunnan lisääminen. Hyvin toimiakseen kropan pitää ihmisellä pysyä aina kunnolla käynnissä koko ajan jo muutenkin. Totta kai. Ei meitä ihmisiä ole luoja luonut kuvaruudun ääreen istumaan. Kai me sitten olemme apinoina vain tulleet puusta alas hyppimään. Liikunta antaa myös lisää pelivaraa laihdutukseen, jotta pelkälle kaninruuallekaan ei tarvitsisi mennä. 

Jos hiilihydraateista tinkii liikaa, niin tulos on juuri se, mikä oli minullakin vielä tänä aamuna. Eli, että auto jäi niin sanotusti tienpenkkaan. Jos karppaat, niin se on sama asia kuin, että lähtisit pitkälle automatkalle tyhjällä tankilla. Luulen, että auto ei sitten koskaan jaksa perille asti. Ja aika nopeasti lähdön jälkeen se varmasti sitten aina alkaa jo yskimäänkin.

 

Itse tingin mieluummin rasvoista ja erityisesti eläinrasvoista. Itse asiassa sain tässä äskettäin eräältä liha-alan ammattilaiselta sellaista sisäpiiritietoa, että naudan rasvaan en koske enää pitkällä tikullakaan. Sikakin on siihen verrattuna paljon parempi vaihtoehto. No, saa ne proteiinit helposti tietenkin myös muistakin ruokatuotteista. Vaikka vähärasvaisesta tai rasvattomasta maitorahkasta tai raejuustosta. Olen monesti ihmetellyt sitä, että miksi nyt vallalla olevassa karppausvillityksessä vieroksutaan hiilihydraatteja niin fanaattisesti. No. Totta kai se syy on tilapäinen laihtuminen. Kun elimistö pistetään keinotekoisesti sekaisin, niin kroppa polttaa sitten hädissään jopa omia rasvojaankin.

Me kaikki varmasti omasta kokemuksestammekin jo tiedämme sen, että hiilihydraattien ylensyöminen lihottaa. Totta kai lihottaa. Kun kerran kroppa varastoi kuluttamatta jääneet hiilihydraatit aina suoraan vyötärölle. Jos laskemme hiilihydraatit painomme ja kulutuksemme mukaan, niin emme varmasti lihoa hiilihydraattien takia ollenkaan. Lihomisen aiheuttaa silloin se, että olemme päivittäin pistäneet suuhumme enemmän kaloreita kuin, mitä olemme sen aikana kuluttaneet.

Sanoisin itse laihdutuksen osalta niin, että peilissä on aina totuus. Ja mittanauhassa varsinkin. Vyötärönympärys kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa. Oleellista ei painonhallinnassa ole se, että on kuukauden tai kahden ajan muutaman kilon laihempi. Oleellista on se, että pysyy ikäänsä nähden hyvässä kunnossa ja terveenä koko loppuelämänsäkin ajan. Helppoja tuloksia me kaikki tietysti mielellämme aina ottaisimme, mutta kaikki me silloin varmasti tiedämme toimineemme pidemmässä juoksussa tyhmästi. Nyt, kun tämä rantakausikin kohta taas alkaa, niin kiusaus fuskata on meillä kaikilla tietenkin suuri. Kukaan meistä ei kuitenkaan varmasti koskaan saa itselleen kaunista kroppaa karppaamalla. Hyvän kropan eteen tarvitaankin aina paljon enemmän itsekuria, työtä ja uhrauksia.

Kuten tämän tekstin alun omalla esimerkilläni hyvin osoitin, niin terve järki minultakin keskiviikon jälkeen syömisteni osalta puuttui. Toivon, että kaikki karppaajatkin myöntäisivät, että näin on heillekin nyt käynyt. Eli, heitetään niillä proteiinileivillä ja muilla kaupallisilla karppaustuotteilla nyt porukalla vesilintua. Nälkäisille vesilinnuille ne kyllä kelpaavat varmasti sellaisinaan jo muutenkin. Tuskin lokitkaan niiden suhteen kovin nirsoja ovat. Linnut eivät varmaankaan siinä leipää syödessään kuitenkaan tajua sitä, että hekin ovat sitten jo joutuneet kaupallisen markkinoinnin ja muoti-ilmiön huijaamiksi.

 

Kommentteja varmaankin nyt tähän aiheeseen enemmän tulee, kun kyse ei tällä kertaa ainakaan suurimmaksi osaksi ole urheilusta tai kuntoilusta. Kävijätilastoista olen päätellyt niin, että me suomalaiset olemme enemmän penkkiurheilukansaa. Toivoisin tämän kyseisen tekstin keskustelijoilta nyt sitä, että ei mentäisi liikaa netin referoimiseen. Netistä löytyy varmasti pilvin pimein mitä vaan tietoja puolesta ja vastaan. Olisi mieluummin kiva kuulla ihmisten omia kokemuksia ja heidän omia ratkaisujaan karppauksen suhteen. Jokainen ihminen tekee omassa elämässään tietysti aina omat ratkaisunsa.

 

T: Sami Korpiola