 |
| 29.6.2014 Westend-maraton, myrsky ei miestä kaatanut eikä kylmä keli hymyä hyydyttänyt. |
Tänään paukkui puolimaraton-ennätykseni Espoon Westendissä rikki. Aikani tänään 2.05.07. Sää oli tänään kylmä, sateinen ja enenevässä määrin tuulinen. Myrsky on siis nyt saapunut lounaasta jo tänne Etelä-Suomeen.
Miksi rikoin tänään yli 2 vuotta vanhan ennätykseni? Siksi, että päätin sen tänään tehdä. Latasin itseni täysillä ja keskityin suoritukseen 100%. Joo, lähtökohdat olivat tänään aika huonot uudelle ennätykselle. En ole juossut viime kesän jälkeen kuin ehkä noin 100 km yhteensä. Lonkkavammani vaivaa minua jatkuvasti. Olen nukkunut viime öinä todella huonosti jne. jne. jne. Kuten Arnold Schwarzenegger sanoo, niin ”There is no maybe”. Tänään olisin voinut selitellä miljoonalla asialla sen, miksi uutta ennätystä ei olisi tänään syntynyt. En selitellyt tänään yhtään mitään. Päätin tänään rikkoa 30.4.2012 Paloheinämaratonilla tekemäni entisen ennätyksen. Entinen ennätykseni oli 2.07.14.
Seppo Räty oli aikanaan mestari
keskittymään oleelliseen. Vaikeista vammoistaan huolimatta hän
tuli usein kotiin arvokisamitali kaulassa. Hän ei selitellyt koskaan
yhtään mitään. Marko Yli-Hannuksela päätti jo nuorena miehenä,
että hänestä tulee maailman paras painija. No, miten siinä sitten
hänen kohdallaan kävikään.
Suomessa urheiluvalmennus on yleensä
totaalista looserivalmennusta. Asetetaan aina kaikki tavoitteet
liian alas, kun oma rohkeus ja itseluottamus eivät riitä.
Sitten niitä heikkoja tavoitteita pyydellään aina jo etukäteenkin
anteeksi. Sekä urheilijan itsensä että hänen valmentajansakin
toimesta. Mennään sitten arvokisoihin turistiksi, kun sinne kerran
on tullut valituksi.
Edellisessä tekstissäni puhuin siitä,
että tämä ns. taloudellinen lama on täysin meidän omien
korviemme välissä. ”Innovatiivisilla” yritysmessuillammekin on yleinen meininki jo sellainen kuin hautajaisissa. Ei perkele, ei
tällaisella meiningillä Suomi tule pärjäämään. Kyse on maamme kohdalla täysin
samasta ongelmasta kuin, mikä meillä on omassa urheiluvalmennuksessammekin. Eli,
pelkästään puhutaan, selitellään ja valitellaan. Rohkeita
päätöksiä ja henkistä selkärankaa tarvitaan maassamme nyt
paljon lisää.
Pointtini on siis se, että olosuhteilla emme voi jatkuvasti selitellä omia vaikeuksiamme ja epäonnistumisiamme. Siis, jos meiltä itseltämme ei löydy
tarpeeksi munaa niiden voittamiseen. Pakko tämä asia on näin suoraan nyt sanoa. Viime
kesänä minulla oli paljon paremmat lähtökohdat rikkoa oma
puolimaraton-ennätykseni. En vain uskaltanut silloin tehdä sitä
päätöstä, että uusi ennätys syntyy ja sillä siisti.
Minulla riittää kanttia myöntää
se, jos itseluottamukseni ja rohkeuteni eivät joskus riitä. Onko teillä siihen tarpeeksi kanttia, hyvät urheiluihmiset ja poliitikot? Ei kyllä siltä
todellakaan yleisen meiningin perusteella nyt näytä.
T: Sami Korpiola
Respect for you!
VastaaPoistaKiitos kunnioituksesta, Joonas!
VastaaPoistaTässähän ihan punastuu. Olen aika vaatimaton, hiljainen ja ujo kaveri yleensä. Eikö niin? Laitoin tekstiin äsken vielä kuvankin siitä todisteeksi.
T: Sami
Hyvin vedetty, onnittelut! Keli oli kieltämättä upea:)
VastaaPoistaMoi, Michele!
VastaaPoistaSinä aloitit oman urakkasi minua paljon myöhemmin, joten siksi jouduit myrskyn silmään. Viimeisellä lenkillä oli kyllä minullakin vähän sellainen fiilis, että koko kisa olisi pitänyt keskeyttää. Ja sinulla matkaa oli silloin vielä paljon jäljellä. Kilpailun järjestäjätkin olivat kyllä aika viluissaan. Ei mikään kiva päivä heillekään.
Vähän ihmeteltiin sitä, että miksi juoksin niin keskittyneesti. Vastasin, että olin tullut sinne tänään tekemään ennätyksen. Tosiaan, en nähnyt matkalla mitään muuta kuin suoraan edessäni olevan asfaltin. Ja sitten viimeisellä lenkillä vain vähän sinun kantapäitäsi ohimennen. Yritin saada sinua sitten vielä kiinni, mutta viimeisessä ylämäessä kyytisi oli kyllä minulle aivan liian hurjaa.
Harmin paikka se sinun vammasi. Kun noissa olosuhteissa juoksee rikkinäisenä maaliin, niin voi kyllä aina olla itsestään ylpeä. Eli, onnittelut myös sinulle.
T: Sami
Uskomaton suoritus. Sää oli toivoton ja harjoittelukilometrejä toivottoman vähän. Teko todistaa puheet. Kelpaa olla kummisetäsi.
VastaaPoistaMoi, Kyösti!
VastaaPoistaOnnistumiseni ja hyvä kuntoni ovat nyt paljon myös sinunkin ansiotasi. Yli 50 vuoden urheilija- ja valmentajakokemuksesi ovat auttaneet minua oppimaan levon merkityksen. Itse nautin kovasta treenaamisesta monesti vähän liikaakin. Ja sitten se riittävä lepo aina helposti unohtuu. Itse olen urheilijana aika paljon sellainen asennepuolen ihminen. Näistä asioista olemme vuosien varrella paljon puhuneet. Olen sinulta oppinut paljon kärsivällisyyttä nimenomaan juuri kunnon rakentamisessa. Tosin sitä kärsivällisyyttä minun kannattaisi kyllä hioa vielä ”vähän” lisääkin.
Potkunyrkkeilyn ja muun kamppailu-urheilun osalta olen halunnut kaiken oppia. Kyse on intohimosta ja lajille omistautumisesta. Suomalaisen judon pioneerinä hyvin tuttu asia sinullekin. Urheilu on parhaimmillaan suuria tunteita ja kokemuksia. Mikään ei maailmassa anna ihmiselle niin paljon kuin urheiluun panostaminen. Parhaimmillaan se tekee ihmisen myös todella vahvaksi. Sekä henkisesti että fyysisesti.
Valmentajia on monenlaisia. Yleensä heillä ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita heiltä pitäisi aina löytyä. Heiltä pitäisi aina löytyä sekä oma kilpailutausta että analyyttinen ajattelu. Sen lisäksi myös hyvät sosiaaliset taidot. Sanotaan, että entisistä huippu-urheilijoista ei yleensä tule hyviä valmentajia. Huonojen sosiaalisten taitojensa takia, lähinnä. Sitten taas ne valmentajat, joilla ovat merittinä vain hyvät sosiaaliset taidot, eivät taas itse lajin osalta ole tarpeeksi hyviä.
Olet isäni kanssa kiertänyt judon arvokisoissa ympäri maailmaa jo 1960- ja 1970-luvuilla. Kuitenkin se, mikä tekee sinusta huippuvalmentajan on hyvät sosiaaliset taidot ja iso sydän. Kuten hyvin tiedät, niin itse olen aika kovapäinen. Vaikka aina ensin pistänkin sinun opeillesi hanttiin, niin ne eivät ole kuitenkaan menneet hukkaan. Suuri kiitos sinulle niistä lukuisista urheiluaiheisista keskusteluistamme, joita vuosien varrella olemme käyneet. Toivon, että hedelmällinen yhteistyömme jatkuu myös tulevaisuudessakin.
T: Sami
Todella hieno suoritus!
VastaaPoistat. Tuulia Seppä
Moi, Tuulia!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Pyrin kehuistasi huolimatta pitämään omat jalkani maassa. Ainakin suurimman osan ajasta.
Nyt olen pitkästä aikaa kovassa nousukunnossa. Otin 6 kg painoakin itseltäni pois, joten sekin on tuonut minulle lisää vauhtia liikkeeseen. Nyt kun luova teräni on minulla taas päällä, niin sitä pyrin maksimaalisesti hyödyntämään myös kaikissa muissakin projekteissani. Koko viime lukukausi meni treenaamisen ja kunnon osalta minulla täysin pilalle jatkuvan tulehduskierteeni takia. Pitkittyneitä flunssia ja tulehduksia oli kropassani koko sen 9kk ajan päällä. Jouduin syömään eri tulehdusten takia neljä antibiottikuuriakin.
Kyösti-setäni on kuntoasioissa neuvonut minulle levon tärkeyden. Kesäkuun puolella oli lepääminen minulle vielä tavallistakin vaikeampaa. Urheilusta sain silloin jo liiankin kovia ”henkisiä orgasmeja”. Jututkin olivat treenien jälkeen minulla jo aika hurjia. Onneksi se vaihe tasaantui, kun pakotin itseni puolimaratonin jälkeen pitämään normaalia enemmän lepopäiviä. Varsinkin nyt kesän helteillä kannattaa treenata aina todella maltillisesti.
Oma kamppailu-urheilu-intohimoni on minun elämäni suurin rikkaus. Tekninen kehittyminen antaa minulle nautintoa vielä paljon enemmän kuin kunnon nouseminen. Minulla on ollut todella vahva halu hakea kaikki mahdollinen tekninen oppi kaikista kamppailulajeista. Ja monista muistakin urheilulajeista. Jokaisella ihmisellä olisi hyvä olla omassa elämässään jokin tällainen intohimo. On se sitten mitä tahansa. Tästä tärkeästä asiasta hyvästä sydämestäni ihmisille aina mielelläni mainitsen.
Päivä kerrallaan eteenpäin. Ja hyvällä tekemisen meiningillä, totta kai.
Hyvää kesän jatkoa sinulle ja kaikille muillekin lukijoilleni toivottaen.
T: Sami Korpiola