Elämän tasapainon merkitys ihmisen hyvinvointiin

Moi vaan, kaikille rakkaille lukijoilleni!

 

Nyt on se pahin lomakausi sitten taas jo ohitse ja nämä helteetkin viimeistään tiistaihin mennessä helpottamassa.

Eli, se kuuluisa elämän tasapainokin on jälleen mahdollinen. No, joo. Rajansa aina kaikella, myös näillä helteilläkin. Itselleni nämä helteet eivät sovi kovin hyvin. Olen enemmänkin sellainen syysihminen. Koko kroppanikin tykkää aina paljon juuri siitä syksyn raikkaasta ilmasta. Kaikella on aina tietenkin myös se positiivinen puolensa kuten näillä helteilläkin. Kun aurinko paistaa lämpimästi, niin hyvällä tuurilla voi nähdä jopa jonkun suomalaisenkin hymyilevän. Lomien tarkoitushan on nimenomaan juuri se, että se kadoksissa oleva hymy saataisiin sitten ainakin vähäksi aikaa takaisin. No, toivotaan parasta eikä olla liian negatiivisia jo valmiiksi. Vaikka kyllähän tämä kauhea taloudellinen lamakin potkii meitä suomalaisia tällä hetkellä kovasti päähän.
 

9 kuukauden tulehduskierteeni jälkeen olen itse löytänyt omaan elämääni tasapainon. Ja oppinut sitä elämän tasapainoa nyt myös aivan toisella tavalla arvostamaan. Aiemmin ajattelin enemmän niin, että kova kunto ratkaisee aina kaiken. Se kuntopuolikin on kuitenkin käytännössä aina yllättävän haavoittuva, kuten oma terveyskin. Ja varsinkin silloin, jos oma elämä ei muuten ole tasapainossa. Oman elämämme tasapaino on todella tärkeä asia niin kunnon, terveyden kuin oman onnellisuutemmekin kannalta.

 

Oman elämämme tasapaino menee meiltä helposti aina kokonaan pilalle, jos yksikin elämämme tärkeistä osa-alueista ajautuu meillä paljon epätasapainoon. Oli kyse sitten työelämästä, perhe-elämästä, läheisistä ihmissuhteista, taloudesta, terveydestä, henkisestä tai fyysisestä hyvinvoinnista tai mistä tahansa muusta elämässä tärkeästä asiasta. Elämän tasapaino järkkyy siis aina yllättävänkin helposti. Se toimii siinä kohdin myös samalla periaatteella kuin tulehduskierteetkin. Eli, syntyy sellainen negatiivinen kierre, joka sotkee sitten lopulta tasapainomme aina myös kaikilla muillakin elämämme eri osa-alueilla. Elämässä vastoinkäymiset kasaantuvat aina muutenkin ja kyse ei koskaan voi silloin olla pelkistä sattumista.

 

Kun tulehduskierteeni oli minulla pahasti päällä viime syksynä, niin lupasin silloin ison viinapullon ja hunajapurkin parhaan flunssantorjuntavinkin keksineelle lukijalleni. Nyt olen sitten itse keksinyt sen parhaan flunssantorjuntavinkin, joten täytyy nyt käydä ostamassa kyseiset palkinnot sitten itselleni. Ja heittää ne sitten heti huiviin, jos flunssa pääsee syksyllä iskemään. Lepo on kuitenkin aina paras lääke flunssaan, mutta se on sitten jo flunssan hoitoa, ei sen torjuntaa. Kiistatta paras tapa suojautua flunssilta on oman elämänsä tasapainon löytäminen ja sen ylläpitäminen. Silloin vastustuskyky on ihmisellä aina vahvimmillaan. Sitten ei tarvitse enää jatkuvasti väistellä niitä pärskiviä nuhaneniäkään.

 

Ihminen on aina psykofyysinen kokonaisuus. Kun mieli kärsii niin kroppa valittaa ja toisin päin. Itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen on aina elämän tasapainon välttämätön edellytys. Säännölliset elämäntavat, monipuolinen ruokavalio ja riittävä liikkuminen auttavat tietenkin tässä asiassa aina paljon. Jonkinlainen tasapaino pitää kuitenkin tavallaan löytää aina kaikessa. Niin omien elämäntapojen kuin kaiken muunkin kohdalla. Arvo Ylppö sanoi aikanaan, että kaikkea voi elämässä aina tehdä, kunhan vain pysyy kaikessa aina kohtuudessa. Ylpön opeilla on myös laajempi merkitys elämän tasapainon kohdalla. Niin fyysisen, henkisen kuin kokonaisvaltaisenkin hyvinvoinnin kohdalla.

 

On totta, että elämässä on paljon asioita, joihin emme itse pysty paljon vaikuttamaan. Tai ainakin niin usein itse ajattelemme. Kaikkeen voimme kuitenkin aina itse vaikuttaa, koska jokainen on aina oman onnensa seppä. Yleensä meillä ei vain rohkeus riitä näiden vaikeiden päätösten tekemiseen. Suomessa ei kukaan saa koskaan rauhassa olla onnellinen muutenkaan. Ja siitä syystä me suomalaiset elämmekin aina liian paljon yleisen mielipiteen mukaan. Tosiasia on kuitenkin se, että jos emme itse pidä koko ajan huolta itsestämme ja omasta onnellisuudestamme, niin kukaan muukaan ei pidä meistä huolta. Monestihan muut ihmiset innostuvat silloin vielä enemmän meitä kiusaamaan, kun meillä itsellämme on vaikeaa. Itsekkyys onkin aina hyvin tervettä ja hyvin suotavaa silloin, kun kyse on meidän omasta terveydestämme ja onnellisuudestamme. Jos oman hyvinvointimme kohdalla emme aina ole tarpeeksi itsekkäitä, niin silloin meistä ei ole koskaan mitään iloa (hyötyä) myöskään muillekaan ihmisille.

Kun oman elämämme tasapaino alkaa meillä järkkymään, niin silloin meidän täytyy aina reagoida siihen nopeasti. Oli se kyseinen häiriötekijä mikä tahansa. Siis, jotta siltä edellä mainitulta elämän negatiiviselta kierteeltä itse välttyisimme. Mikään asia ei maailmassa ole oman elämämme tasapainon menettämisen arvoinen. Yleensähän elämän tasapainon menettämisen seurauksena menee meiltä siinä samalla sitten myös se elämän tärkein asia eli oma terveys. Oma terveytemme ei saa koskaan olla kaupan. Elämämme häiriötekijät on siis aina nopeasti korjattava tavalla tai toisella. Mihinkään sellaiseen asiaan tai ihmissuhteeseen ei meidän kannata koskaan panostaa, joka syö meiltä vain turhaan pois meidän omaa positiivista energiaamme. Tässä kohdin meiltä täytyy oman hyvinvointimme puolesta löytyä aina paljon rohkeutta ja sitä tervettä itsekkyyttäkin. Liikunta on aina parasta stressi- ja psyykelääkettä. Sekään ei kuitenkaan auta elämän tasapainoa meille palauttamaan, jos sitä epätasapainon aiheuttanutta häiriötekijää ei ole vielä hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

 

Itse en ole uskonnollinen ihminen. Uskontojen nimissä on aina tehty muille ihmisille enemmän pahaa kuin hyvää jo muutenkin. Yhden asian olen raamatusta kuitenkin itse omaan elämääni vahvasti soveltanut. Se on se lause, että jumala auttaa aina niitä, jotka auttavat itse itseään. Siitä syystä en itse usko jumaliin, vaan uskon aina vain itseeni. Uskon itse vahvasti myös siihen, että ihminen pystyy ihmisenä kehittymään koko ajan. Kunhan hän vain itse pysyy aina kaikelle nöyränä ja avoimena. Ja on aina avoimesti valmis kokeilemaan ja oppimaan uusia asioita. Monesti iän kertymisen myötä ihmiset muuttuvat koko ajan vain tyhmemmiksi. Heistä tulee helposti liian ylpeitä ja liikaa omiin kaavoihinsa kangistuneita ”kalkkiksia”. Sillä kuuluisalla elämänkokemuksella on paljon vähemmän merkitystä enää muutenkaan, koska emme elä enää missään omavaraistaloudessa. Ihminen ei ole tyhmä, jos hän tekee elämässään virheitä. Tyhmä hän on vasta silloin, jos hän ei niitä virheitään itse avoimesti myönnä ja sitten opi niistä yhtään mitään.

Hyvää kohta alkavaa syksyä kaikille lukijoilleni toivottaen!
 

T: Sami Korpiola